Tero Valtonen

Jooga on kuin ruokaa – nauti sitä päivittäin

– Kulavadhuta Satpurananda

Ensikosketukseni joogaan harjoituksena tapahtui Punavuoressa työväenopiston Hathajooga -kurssilla joskus 1990-luvulla.

Ashtangajoogasta aloin kuulla juttuja kavereilta ja silloiselta tyttöystävältä kun astangajoogakoulu aloitti Helsingissä, ennen vuosituhannen vaihtumista. Tuolloin harrastin aktiivisesti kamppailulajeja ja pysyinkin niiden parissa pitkään.

Ensimmäiselle Astangajooga-tunnille päädyin vasta 2000-luvun alussa, ehkä 2002. Muistan edelleen tutun rauhallisuuden tilan, joka seurasi joogatuntien aikana ja jälkeen. Samanlaisia mielentiloja, joita saavutin myös kamppailulajien parissa. Kävin muutaman kymppikerran kortin verran jooga-tunneilla jonka jälkeen jäin taas enemmän kamppailulajien pariin. Pikkuhiljaa muut harrastukset alkoivat antaa luontevasti tilaa joogalle, josta tulikin sitten lopulta jokapäiväinen juttu. Asana-harjoittelu oli minulle alussa uudenlainen kamppailulaji, jossa vastustajana toimi oma mieli ja keho. Nautin edelleen astangajoogan fyysisyydestä ja pääsen matolla helposti syviin keskittymisen ja tyhjyyden tiloihin. Parhaimmillaan “tilat” johtavat uudenlaisiin oivalluksiin ja näkökulmiin itse harjoituksesta tai jostain aiemmin pohtimastani asiasta.

Jooga vei minut mennessään, projekti joka syvenee ja elää. Sanotaan vaikka, etten kyllä tiennyt mihin kyytiin tuli hypättyä 🙂 Astangajooga on siis minulle ainakin tasapainoittava kehon huolto- ja puhdistautumisharjoitus, joka mahdollistaa sitten omien kokemusten ja oivallusten jakamisen tunneilla.

Teen asanaharjoitusta edelleen lähes päivittäin, nykyään enemmän kehon tarpeita seuraten. Täten kehoni pysyy tasapainossa ja terveenä. Erilaiset Kriya-jooga harjoitukset kuuluvat myös päivä-ohjelmaani. Asana-harjoittelun(kin) avulla rauhalliseksi ja vahvaksi muuntunut mieli ja keho pystyy nyt istumaan meditaatio-harjoituksissa, joista onkin muodostunut yhä tärkeämpi työkalu kohti sisäisempiä kokemuksia. En ole koskaan ollut innokas lukutoukka vaan olen aina hakenut tietoa ja ymmärrystä enemmän kokemuksina, käytännön harjoitusten ja tekniikoiden kautta. Lukiessani ja tutkiessani eri perinteiden kirjoituksia, käännöksiä ja kommentaareja saan kuitenkin syvämpää ymmärrystä ja tukea omiin pohdintoihini, vaikkapa olemassaolomme arvoituksiin. Oma henkinen etsintäni johti, Intiassa vuonna 2013, kohtaamiseen Länsi-Bengalilaisen Buddhalaisen Tantra -perinteen opettajan (Kulavadhuta Satpurananda) kanssa. Vierailen vaimoni kanssa hänen luonaan aina mahdollisuuksien mukaan. Kriya-jooga tuntuukin minulle luonnolliselta jatkumolta Hatha-joogaan pohjautuvalle astangalle. Liikutan ja aktivoin kehoani myös erilaisilla kehonpaino -harjoitteilla ja esim. varjonyrkkeillen. Kehoni ja mieleni kaipaa siis toisinaan myös vähän kovempaa sykettä, jonka sille ilomielin suon.
 
Tarkkailen ja kunnioitan kaikkea elämää, ihmisiä, eläimiä, hyönteisiä… Kunnioitan ja kuuntelen ihmisiä joilla on vankka tietämys jostain asiasta, mutta en kumartele kanssaihmisten asemaa tai statuksia. Valmiiden rakenteiden tai auktoriteettien terve kyseenalaistaminen kuuluu luonteeseeni.

Minulla on myös pitkäaikainen ja edelleen jatkuva oppilas-suhde Intialaiseen Ashtangajooga-perinteen opettajaan, Saraswathi Jois:iin (syntynyt v. 1941) ja olenkin vieraillut useasti hänen opissaan Intian Mysoressa ja myös toiminut siellä avustajana. Saraswathi saapuu Suomeen pitämään workshopin 2020 Toukokuussa tyttärensä Sharmilan kanssa (Lue lisää täältä!>>) Saraswathin isää, Pattabhi Jois:ia en koskaan tavannut. Suomessa oppia olen saanut muilta opettajilta ja jatkuvasti kokemisen kautta omasta joogaharjoituksestani. Intiassa olen opiskellut myös jonkinverran Sanskritin kieltä, Ayurvedista hierontaa ja Past Life -terapiaa.

Ohjaaja-urani alkoi vuonna 2010, kun pidin kahvakuula-tunteja ja sijaistin myös muutaman astanga-tunnin jo edesmenneessä joogasalissa Helsingin Ullanlinnassa. Päädyin opettamaan kokopäiväisemmin astangaa vähän sattuman kautta, kun kaksi kokeneempaa opettajaa (Ilpo ja Raisa) päätyivät perustamaan/jatkamaan oman Astangasalin Pasilaan. Lähdin mukaan kolmanneksi osakkaaksi ja puuhamieheksi. Tämä jakso olikin mielenkiintoista ja opettavaista aikaa, Saraswathikin tuli pitämään workshopin salilla vuonna 2013. Tuolla sai alkunsa myös Hotel Dosa -projektini, eli Etelä-Intialainen streetfood pop-up keittiö.

Helsingin Astangajoogakoululla olen opettanut vuodesta 2014, lähinnä Kolmannen Linjan salilla Maarit Nevanperän kanssa. Olen myös sijaistanut ja avustanut Rööperin aamujoogassa Magnus Appelberg:ia.

Opetan astangajooga-tunneilla (luovasti) hyväksi havaitsemiani asioita, joita myös minulle on opetettu tai olen itse kokenut harjoituksessani – haluan myös säilyttää Saraswathin opetus-metodeja tunneillani. Toivon että moni saa kipinän ja kosketuksen myös sisäiseen joogiinsa/joginiinsa joogatunneilla. Opettajana tunnilla yritän unohtaa hetkeksi itseni ja sensijaan käytän energiani muiden hyväksi ratkoen salissa syntyviä tilanteita loogisesti tai intuitiivisesti.

Omaa joogapolkuaan ei voi loputtomasti ulkoistaa ja yritänkin ohjailla ihmisiä myös kohti omatoimista harjoittelua. Astangajoogaan sisältyy ihmisten koskettelua esim. jooga-asentoja linjatessa, jota opettajana toteutan kunnioittaen ihmisten yksityisyyttä ja kehoa. Opettaminen on todella haastavaa ja mielenkiintoista koska muuttujia on paljon. Yritänkin tarjota erilaisia ratkaisuja ja neuvoja senhetkisen parhaan näkemykseni mukaan. Haluan myös muistuttaa että joogaopettaja -status ei ole itsenään tae oikein mistään, kun kuka tahansa voi nykyään kouluttautua helposti ja lyhyessä ajassa joogaopettajaksi. Ihmisen vallanhimo ja ahneus ovat pysyviä teemoja ja niihin voi valitettavasti törmätä myös joogamaailmassa. Vältän omilla tunneillani toistamasta maneereita tai metodeja jotka olen itse oppilaana kokenut turhiksi tai jopa haitallisiksi. Kokeilemalla ja kyselemällä jokaisen on siis mahdollista löytää itselleen sopiva opettaja, toinen ihminen, jonka opastuksessa kannattaa sitten viipyä, kunnes on aika jatkaa matkaa.

Jooga-harjoittelijatkin saattavat luiskahtaa helposti liiallisen vakavuuden tai ehdottomuuden pauloihin. Tätä kannattaa mielestäni itsessään tarkkailla ja ymmärtää että kyseessä on luultavasti/toivottavasti ohimenevä kausi. Jooga-polkuun kuuluu erilaisia kausia (tai sipuli-vertauksessa käytetty: kuoria) joita kaikki käy läpi, esim. puhdistautumiseen liittyvä kausi on tarpeellinen. Lopulta kuitenkin kaikki tilat tai kaudet tulisi johtaa tai palata ääripäistä kohti keskustaa, jolloin jooga toteutuu. Erilaisten ääripäiden ymmärtäminen ja jopa kokeminen elämässä johtaa pikkuhiljaa kultaiselle keskitielle.

Olen kiinnostunut myös ravinnosta ja sen vaikutuksista kehon ja mielen tasapainoon. Olen tutkinut ja kokeillut, ja valmistammekin vaimon kanssa suurimman osan ruoastamme itse. Ayurveda:n tiede on ollut tärkeä työkalu kokeiluissani. Ayurvedahan on laaja, tasapainoisen elämän tiede, jonka piiriin kuuluu myös jooga-harjoitukset. Samalla tavalla kuin joka hetki on uusi ja säilymätön, myös ruokavaliota voi jatkuvasti tutkia ja muokata iän, vuodenaikojen, elämäntilanteen ym. muuttujien kautta. Nykyään syön kotona enimmäkseen hyvin yksinkertaista kasvisruokaa. Olen myös kokkaillut muutamilla jooga-retriiteillä.

Astangajooga on parhaimmillaan mainio, tasapainoa ja terveyttä ylläpitävä keskittymis-harjoitus. Nykypäivänä hetkessä oleminen onkin harvinaista herkkua mutta joogamatolla on siihen aina mahdollisuus kiinnittyä. Toivon, että ihmiset oppivat tuntemaan itseään jooga-harjoitusten avulla ja luovat yhteyttä syvään tasapainoon joka meillä kaikilla on. Opetan nykyään oppimiani ja hyödyllisiksi kokemiani harjoituksia ja tekniikoita myös Ashtanga-perinteen ulkopuolelta ja järjestän joogakursseja (Ashtanga / Hatha ja Tantra / meditaatioita pariskunnille) myös vaimoni Jessica Sharry:n kanssa.

Synnyin Helsingissä vuonna 1971.

Tero Valtonen